KUNTAVAALIT 2021

Tulevaisuuden Tampere rakennetaan kestävästi. Tärkeimpänä on kestävä talouspolitiikka, jolla luodaan kaupunkilaisille turvallinen ja vakaa pohja rakentaa omaa tulevaisuuttaan, samalla kun sitä tehdään yhdessä. Yhteisiä varoja on käytettävä vastuullisesti, ja pohdittava päätösten vaikutuksia myös pidemmälle kuin kuluvalla vaalikaudella. Julkisia investointeja on tehtävä myös kaupunkilaisiin, ei pelkästään kivijalkaan.

Tampere voi olla toimiltaan ketterämpi kilpailija pääkaupunkiseudulle yritysten ja työpaikkojen kasvualustana. Kaupungin palveluissa tulee keskittyä nykyistä enemmän ennaltaehkäiseviin, jotka laskevat kustannuksia pitkällä aikavälillä ja luovat hyvinvointia jokaiselle kaupunkilaiselle. Palveluverkosta tippuviin keskittymällä taataan jokaiselle laadukkaampaa opetusta, sosiaalipalveluja ja terveydenhuoltoa.

Hyvinvointi ei koostu vain terveyspalveluista, vaan myös liikkumaan kannustavasta kaupungista ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista. Investointi ennaltaehkäiseviin palveluihin laskee myös kaupungin kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Kävelyyn ja pyöräilyyn kannustava kaupunkisuunnittelu tekee arjesta aktiivisempaa. Jokainen voi lisätä arkeensa askelia helpommin, kun väylät pidetään kunnossa. Julkisen liikenteen vuorovälit ja pysäkit on suunniteltava niin, että kotipihasta on houkuttelevampaa lähteä kävellen kuin autolla.

Kaupungissa on paljon mahdollisuuksia liikkua oma-aloitteisesti, mutta niiden kylkeen voidaan tuoda parempia palveluja, esimerkiksi välinevuokrausta ja -lainausta kaupungin kentille kaikkina vuodenaikoina. Ulkokuntosaleja suunnitellessa pitäisi paremmin huomioida eri tasoiset harjoittelijat.

Terveyspalvelut ovat koronan vuoksi olleet osin suljettuna, ja osa palveluista oli jo ennen pandemiaa ruuhkautunut. Mielenterveyspalveluista ei tulisi nyt säästää, sillä niiden kohdalla varhaisessa vaiheessa saatu apu on tehokkainta. Matalan kynnyksen palveluilla ja nopealla hoitoon pääsyllä voidaan ehkäistä monen kohdalla sairauden vakavammat muodot ja vaativan erityissairaanhoidon tarve. Tällä sekä säästetään kustannuksia, että autetaan monia kaupunkilaisia elämään terveempää elämää.

 

Tampereella pitää olla kannattavaa ja helppoa työskennellä, yrittää, ja kokeilla rohkeasti uutta. Kestävä toiminta on myös vastuullista: kaupungin tulee työnantajana kantaa myös sosiaalinen vastuunsa. Julkisille aloille tulee miettiä kohdennettuja toimia, jotta saadaan työvoimavaje täytettyä.

Tampere on kasvava kaupunki, jossa mahdollisuuksia tehdä työtä ja yrittää on paljon. Aloittavia pienyrittäjiä voi tukea vielä paremmin esimerkiksi yhden luukun palveluilla. Yrityksiä tulisi kannustaa aktiivisesti palkkaamaan myös kansainvälistä työvoimaa, esimerkiksi korkeakouluista valmistuvia. Tähän on mallit jo Helsingissä ja Vaasassa, ja Tampere voisi tehdä perässä ja paremmin.

Kaupunki on myös suuri työnantaja. Valitettavasti viime aikoina kilpailutusten seurauksena on myös paljastunut, että työnantajien oikeuksia on poljettu. Kaupunki ei voi ostaa palveluja toimijoilta, jotka eivät maksa asianmukaista palkkaa. Sekä terveyspalveluissa että varhaiskasvatuksessa on pulaa koulutetusta työvoimasta, ja kaupungin pitää aktiivisesti houkutella näiden alojen työntekijöitä, jotta jokainen meistä saa tarvitsemansa vanhustenhoidon, sairaanhoidon ja päivähoidon palvelut.

 

Jokaisen tamperelaisen pitää tuntea olevansa kotonaan koko kaupungissa. Julkisten palvelujen tulee huomioida erityistä tukea tarvitsevat ryhmät. Kaupunginosien tasapuoliseen kehittämiseen on panostettava

Tampereella on tähän saakka rakennettu kaupunkia niin, että uusille asuinalueille on tuotu monenlaista asumista rinnakkain. Tätä kehitystä tulee jatkaa ja varmistaa, että jokaisella on varaa valita haluamansa asuinalue. Sen myötä ei tarvitse muuttaa kauaksi, kun elämäntilanne muuttuu ja asumismuotoaan haluaa vaihtaa. Kaupungin palvelut pitää suunnitella niin, että niillä tasoitetaan eroja kaupunkilaisten välillä. Palvelujen tulee vastata kaupunginosien mukaan asukkaidensa tarpeisiin. Yritystoimintaa on kannustettava kehittymään ihmisten lähelle, eikä pelkästään keskustaan.

Kaupungin palvelut eivät tavoita aina niitä kaupunkilaisia, joiden äidinkieli ei ole suomi. Kouluissa ja sote-palveluissa työskenteleviä kaupungin työntekijöitä tulisi kouluttaa tunnistamaan niitä riskejä, joita etniseen tai kielivähemmistöön kuuluminen voi lisätä, ja toimimaan niitä ehkäisevästi.

Kaupungin päätöksenteosta voidaan tehdä nykyistä osallistavampaa, eli ottaa kaupunkilaiset suoraan mukaan tekemään heitä koskevia päätöksiä. Osallistavan budjetoinnin aloittaminen on hieno uudistus, mutta sitä voidaan edelleen kehittää. Yksi vaihtoehto on ottaa koulut vahvemmin mukaan: alaikäiset eivät voi äänestää, mutta ovat silti kaupunkilaisia siinä missä muutkin, ja heitä voi kuulla muilla tavoin. Kaupunkilaisten mielipiteitä voidaan kysyä myös yksittäisiin asioihin. Silloinkin on tärkeä varmistaa että osallistuminen on yhtä helppoa eri-ikäisille, erikielisille ja eri puolilla asuville kaupunkilaisille.