Kaksi viikkoa raiteilla kesällä 2024 päättyi juhannukseen, ja tässä loppuyhteenveto:

2 aikuista

1 taapero

2 reppua

8 maata

11 kaupunkia

18 junaa

2 laivaa

5 linnaa

3 museota

6 kirkkoa

5 jäätelöä

7 puistoa

1 uimaranta

2 junaa yli tunnin myöhässä

1 peruttu juna (josta saimme samalle päivälle toiseen vuoroon ykkösluokan liput)

Matka ei jäänyt viimeiseksi. Kotiin päästyä kerroimme lapselle että nyt olisi nukkumaanmenoaika, johon hän vastasi ”junaan!”. Hän pärjäsi matkalla hienosti, ja viihtyi junissa lähinnä vilkuttelemalla ihmisille, esittelemällä heille kenkiään, ja lähettelemällä lentopusuja. Ainoat ”lelut” oli vesitäytteisellä tussilla piirrettävä ”värityskirja” ja saippuakuplat, jotka kaivettiin esiin aina jos istuskeltiin ulkona pidempään. Yhteen junaan sattui tasan samanikäinen kamu, niin vaihtelivat leikkijunia (kuinkas muutenkaan). Puoliso totesi että oli lentämistä rennompaa, ja oli kiva päästä vertailemaan eri paikkoja kun samalla reissulla näki enemmän.

Olimme tyytyväisiä paitsi juniin, myös itseemme, että homma rullasi hyvin. Reitin ainoa junasekoilu oli raiteille hajonnut juna Italiassa jonka taakse meidän yöjuna jäi kolmeksi tunniksi – ei haitannut, mentiin nukkumaan. Perillä oltiinkin viisi tuntia myöhässä, 10 minuuttia myöhemmin mulla oli paperit kädessä 50% hinnan palautuksesta. ”Riittävästi muttei liikaa” vaihtoaikaa on taannut rennon menon muttei turhaa istuskelua ja odottelua. Yöjunan jälkeinen melkein kaks tuntia vaihtoaikaa kutistui alle 15 minuuttiin, mutta Hampuri on ihana asema ja siellä käyneenä tiesin ettei mene juoksuksi. Reput selkään ja muksu (ja sen rattaat) kantoon, 3 minuuttia meni siirtyä laitureiden 5 ja 14 väli, ja ehdin napata pari kuvaakin. Esimerkiksi Kölnissä käytiin tuomiokirkossa ja lounaalla, 3 eurolla sai matkatavarat lyhytaikaiseen säilöön. Meillä oli mukana matkarattaiden ja lapsen sängyn (kangaskassissa) lisäksi vaan kaksi reppua, niin siirtymät olivat hallittavia, ja tiputettiin ylimääräiset aina kohteessa pois käsistä. Tyhjä kangaskassi helpotti paitsi eväsostoksien, myös nopeiden junasta poistumisten kanssa – autoin toista perhettä ulos vaunusta, kun toisella vanhemmista oli kaksi kättä täynnä sekalaista sälää puhelimen latureita ja vesipulloja. Toisella porukalla oli kaksi isoa matkalaukkua, mutta niiden lisäksi vaan kauppojen paperikasseja. Eli sullomisen salliva pakkaus toimii!

Koko reitti: Turku-Tukholma-Hampuri-Köln-Brysseli-Pariisi-Nizza-Ventimiglia-Milano-Wien-Hampuri-Kööpenhamina-Malmö-Tukholma. Nizzassa olimme kolme päivää, Ventimigliassa vain aamukahvilla, Kölnissä tunnin jonka aikana kävimme tuomiokirkossa ja Hampurissa paluumatkalla taidemuseossa. Malmössa ehdimme käydä vähän kävelemässä.

”Kierros” toimi hyvin, ja sen reitillä pääsimme kaupunkeihin minne ei oltaisi erikseen lähdetty. Halusimme Nizzaan, mutta ei samaa reittiä molempiin suuntiin. Hyödynnettiin yöjunia (joissa nukuttiin tosi hyvin) ja todettiin että kaikki kohteet on tarpeeksi lähellä, että menee sitten uudestaan niihin mitkä innostaa. Brysselissä olen asunut ja siksi se oli molemmille tuttu, siellä käytiin vain syömässä kivassa ravintolassa. Pariisissa puoliso valitsi kohteet koska oli hänen eka vierailu, minun ehdotus oli Luxemburgin puisto jossa syötiin leipomosta napattu lounas ja hengailtiin koko aamupäivä. Joka paikassa käytiin korkeintaan yhdessä museossa/kirkossa sisällä, tavoitteena oli myös syödä jäätelöt mut aina ei löydetty. Reput jätettiin aina asemalle niin liikuttiin tyhjin käsin, ja paikallisliikenne lyhensi kävelyn määrää – metron sijaan käytettiin vaikka ratikkaa, että näki myös ympärilleen.