Kuukauden interrail kahden pikkulapsen kanssa – oliko kivaa ja kannattiko? Tässä artikkelissa kerron matkastamme Espanjaan ja sieltä Suomeen. Myöhemmässä blogissa kuvaan Espanjassa matkustamista tarkemmin.

Otimme ilon irti vanhempainvapaasta ja lähdimme maaliskuuksi Espanjan-reilille. Mukanamme kulki vajaa 3,5-vuotias esikoinen sekä lähtöhetkellä 10-kuinen vauva, sekä me vanhemmat. Matkan tavoitteena oli nähdä maata mahdollisimman monipuolisesti, ja suunnittelu aloitettiin listaamalla ”nämä on nähtävä” paikkoja. Etsimme tietoja yhteyksistä kaupunkien välillä, ja kartasta bongasimme lisää kiinnostavia kohteita – jotkut jäivät vielä odottamaan seuraavaa kertaa.

Matka niemimaalle ja takaisin:
1) Tampere-Turku Intercity, hyvästit liukumäelle kuukaudeksi.
2) Turku-Tukholma Baltic Princess, yleensä mennään Viking Linella mutta nyt ajattelimme, että 20 minuuttia aiempi saapuminen olisi tarpeen. Metrolla asemalle.
3) Tukholma-Kööpenhamina Snälltåget, meille uusi tuttavuus, erittäin viihtyisä ja mukava, hyvät ruuat!
4) Kööpenhaminassa yö Mainingerissa, oli kiva ja rauhallinen, lähellä asemaa.
5) Kööpenhamina-Hampuri ”suora” juna, uusi Talgon rakentama oli kiva, mutta jäämme kaipaamaan vanhan junan perhehyttejä, joissa oli tilaa konttailla. Nyt vauvaa vähän turhautti olla vaan sylissä ja penkillä, onneksi lukuvaloa voi rämpyttää noin 1000 kertaa kolmeen minuuttiin.
6) Tämä ”suora” juna jäi Hampurin signaalikorjaustöiden takia Pinnebergiin, eli S-bahn päärautatieasemalle – kuuluu interrailiin. Aikuisille vähän iltapalaa, lapsille hammaspesut, ja saivat torkkua rattaissa. Samalla S-bahn -linjalla Hamburg-Harburg -asemalle.
7) Yöjuna Offenburgiin, mahduttiin kahden sängyn sleeper-hyttiin, kun taapero nukkui ”sohvalla” ja vauva matkasängyssä lattialla.

8)Offenburg-Strasbourg juna-bussi-juna yhdistelmällä, normaalisti näiden välillä kulkee 20 minuutin nopea paikallisjuna, nyt kesti melkein tunnin. Oli selkeät kyltit ja ohjeet miten vaihtaa väliasemalla kaupunkibussin kyytiin, lapset rattaissa.

9) Strasbourgista piti mennä Marseilleen mutta yöjunan myöhästymisen takia ei ehditty sinne ajoissa – katsottiin jo taksejakin, mutta aamuruuhkassa silläkin oltaisi oltu perillä korkeintaan samalla minuutilla kuin juna lähtee, ja alle 3-vuotias olisi tarvinnut turvaistuimen, jota tuskin olisi tolpalta löytynyt. Annettiin siis periksi, peruutin paikkavaraukset, ja hain uuden reitin – Pariisin kautta oltaisiin nopeimmin perillä. Strasbourgista lähdettiin 1h50min aiottua myöhemmin.
10) Pariisista bussi suoraan Estin edestä Lyonille, lounaat mukaan aseman kaupasta ja TGV etelään. Samana aamunakin varaten oltiin molempiin näihin juniin saatu neljän pöytäryhmä! Perillä Nizzassa 1h25min alkuperäistä myöhemmin. Myöhästymiskorvauksista löytyy oma julkaisunsa!

11) Muutaman päivän jälkeen vielä kolmen junan päivä Espanjaan: TER-paikallisjunalla Marseilleen, siitä Intercity Nimesiin, ja vielä Renfen suurnopeusjuna Figueresiin. Ekassa oli vessat ja kahviautomaatti, oltiin pakattu aamupalat mukaan. Nimesissä vietettiin vaihtotauko aseman edustan leikkipuistossa. AVE oli junana kiva ja tilava, mutta nopeat raiteet kulkee kaukana keskustasta, shuttlebussilla suoraan aseman edestä perille.

Takaisin palasimme länsirannikolta ilman välipysähdyksiä, nämä junat kuljettiin siis kaikki ”putkeen” eli menty aina seuraavalla mahdollisella mihin ehditään:

1) Hendaye-Bayonne TER-junalla, sovelluksesta ”paljousalennus” jo kahdesta lipusta 20%.
2) Bayonnesta yöjuna Pariisiin, minuutilleen ajallaan. Metrolla Austerlitzilta Nordille, oli ärsyttävää, mutta nopeaa.
3) Pariisi-Köln Eurostar, viihtyisää ja siistiä ja nopeaa.
4) Köln-Hampuri ICE, joskus DB yllättää ja on perillä ajallaan!
5) Hampuri-Lyypekki Regiojet, vajaa tunti.

6) Lyypekistä aseman kaupasta iltapalat ja salmiakkia vihdosta viimein, bussi satamaan – tästä löytyy myös julkaisu, kun reitti on juuri muuttunut enkä itse löytänyt ennen meidän matkaa ohjetta!
7) Travemunde-Helsinki Finnlinesilla. Oli viihtyisää, väljää, siistiä, hyvät ruuat. Todella paljon rennompi paluu kuin useamman vaihdon kautta Tukholmasta – yöjuna oli meidän ykkösvaihtoehto, mutta sepäs ei kulkenut tuona päivänä!
8) Satamasta bussi metroasemalle, metrolla rautatieasemalle, ja juna kotiin. Taapero hihkui riemusta kun näki tutut vihreät värit –jo aamupalalla lauloi ”intercityssä on leikkipaikka ja liukumäki”, vauva hytkyi vieressä tahdissa.

Interrailia käytettiin muutoin, kuin laivamatkoihin ja tuohon Pariisiin kulkevaan yöjunaan, ja siihen päästäksemme ostettiin myös yksittäiset liput paikallisjuniin vasta samana päivänä. 

Mikä sujui, mikä ei:
-Ärsyttävintä oli vaihtaa junaa hissittömillä asemilla, joskus sentään oli liukuportaat. Kamalin asema oli Hampurin Harburg, jossa eksyttiin niin että ehti tulla paniikki junasta jäämisestä – tämä siis siksi, koska reittiä hisseiltä asemalle ei oltu viitottu mitenkään, portaita pitkin olisi ollut iisi.
+Lapset viihtyivät nukkumalla, syömällä, ja leikkimällä. Mukana oli tehtäväkirjoja, satukirjoja, vauvalla pallo ja isommalle kuulokkeet, joista kuunteli välillä äänikirjaa. Ruutuja meillä käyttää vain aikuiset. Lyhyissä junissa tekemistä ei edes kaivettu esiin, lapset viihtyi katselemalla ulos. Isomman lapsen kanssa yhdessä katsottiin piirtämällä, että montako junaa päivässä on, milloin syödään yms, että hän sai hahmotettua päivän kulkua – saattoi syödessä kysyä, että ”onko tämä nyt lounas” 

+Yöjunassa kaikki nukkui hyvin, taaperon jännitys vaikeutti nukahtamista mutta siitäkin selvittiin. Vauva nukkui omassa matkasängyssä lattialla ja taapero Nightjetin makuuhytin ”sohvalla” ja omassa alapedissä.

-Asemien automaateista ei saanut teevettä! ”Tee” oli aina jotain valmista uutetta, eli puuroa ei voitu tehdä. Onneksi meillä lapset syö muutakin, mutta tämä nyt oli tällainen pieni ärsytyksen aihe.

-Nightjetissä pedin alle oli tungettu lakanalaatikko, joka täytti koko tilan. Mitään tilaa matkatavaroille siis ei ollut. Matkarattaat sain purettua viiteen osaan ja tungettua erikseen johonkin väleihin, reput sitten mun jalkopäähän. Tästä laitan palautetta!

-Saksassa olimme ihan onnettoman kielitaidottomia, toinen puhuu sujuvaa ranskaa ja toinen espanjaa joten neljän viikon jälkeen tilanne jossa ei ymmärretä mitään eikä meitä ymmärretä oli jotenkin järkyttävä. Ensi reissua varten opetellaan edes jotain fraaseja! Tanskassa pärjäsi englannilla ja ruotsilla.

+Junamatkat oli ihanaa aikaa yhdessä jutella ja leikkiä, toisaalta yhtään pidemmillä pätkillä kumpikin aikuinen otti yksinoloaikaa ja poistui paikalta. Molemmille siis oli tarvetta, ja järjestyi kunhan järjestettiin. Lapsilla oli matkalla ihan poikkeuksellisella tavalla aikaa olla yhdessä, ja sisarussuhde vahvistui paljon!

+Taapero kysyi puolisolta pari päivää ennen kotiintuloa, että ”miks me lähettiin matkalle”. Vastaus ”koska minulla on sellasia haaveita, ja äidin mielestä haaveiden ei tarvi jäädä toteutumatta”, toi kyllä kyyneleet silmiin. Maailma on kierteessä joka ei välttämättä pääty hyvin. Haaveilkaa paremmasta, mutta uskaltakaa myös toteuttaa niitä haaveitanne, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Me laskettiin, että jos nyt ei lähdetä, seuraava mahdollisuus tulee 5-10 vuoden päästä. Matkan järjestelyt mietittiin sitten sen mukaan, mikä oli mahdollista juuri nyt. Matka oli todella ikimuistoinen, ja kannan montaa hetkeä sydämessä varmasti loppuelämän. Vaikka ei siis päästy ihan joka paikkaan, tai saatu vaikka kahdenkeskisiä aikuisten illanviettoja, niin kotiin jääminen vain noiden takia olisi ollut ihan hölmöä. Älkää jättäkö haaveita vain haaveiksi.