Sukulointi oli ensimmäisen lapsen pikkuvauva-aikana jäänyt vähemmälle, joten aloin suunnitella vierailua lapsen kummin luo Lontooseen. Puolison työaikataulujen vuoksi liikkeelle lähdettiin kahdestaan, hänen seuratessa perästä.

Menomatkalla minä ja viikkoa vajaa 2v:

Ke 18:10 juna Tampere-Turun satama, 20:55 Viking Line Tukholmaan. Iltapuuro junassa.

To 8:24 pikajuna Tukholma-Lund, paikallisjuna Lund-Kööpenhamina (hypättiin ekaan mikä sattu tulemaan, saman laiturin toiselle puolelle), 15:14 (-20:00) Kööpenhamina-Hampuri. Aamupala Tukholman asemalla, lounas ennen Lundia, Kööpenhaminassa välipala, iltaruoka taas pidemmässä junassa. Olin varannu meille neljän hengen perhehytistä kaksi paikkaa, pari läppärimiestä sielä kysyi että ”haluatteko varmasti tänne”, eivät itse siis olleet varanneet paikkoja vaan etsineet vaan tyhjät. Parkkeerasin sinne lapsen, rattaiden ja repun kanssa ja totesin et siinäpä nauttivat meidän meiningistä. Lapsi nukahti yöunille junassa, sain nostoapua laiturille. 22:07 yöjuna Hampuri-Offenburg, lapsi nukkui vieressä alapedissä neljän hengen naisten makuuvaunussa.

Pe paikallisjuna Offenburg-Strasbourg, 8:23 Strasbourg-Pariisi, 13:01-14:30 Pariisi-Lontoo. Aamutoimet Strasbourgin asemalla, aamupala meille tarjoiltiin yöjunaan suoraan sänkyyn. Lounas Pariisissa Eurostarin turvatarkastuksen jälkeen junaa odotellessa.

Paluumatka kolmestaan

Ti 9:01 Eurostar Lontoo-Bryssel, 12:25 Bryssel-Köln, 15:10 Köln-Hampuri. Aamupala Eurostarissa, Lounas tokassa junassa, iltaruoka kolmannessa.

Ti-ke 22:03-9:57 yöjuna Hampuri-Tukholma. Kahden hengen hytti, aikuiset sängyssä ja lapsi Deryanissa. Aamupala kuului hintaan, mutta piti ite hakea ravintolavaunusta, lapselle ostettiin extrana vielä lättyjä.

Ke-to 20:00-7:35 Viking Line Tukholma-Turku, to 8:10-10:47 Turku Satama-Tampere, Turun asemalla veturinvaihdon aikana haimme aamupalat lähikaupasta.

Mukana oli Stokken bedbox, jolla lapsi nukkui junissa päikkäreitä. Hänellä oli aina oma paikka, paitsi yöjunassa – pedissä ei ole mitään laitaa, niin en uskaltanut varata hälle omaa. Epätoivoisin fiilis tuli nukuttaessa ennen Hampuriin saapumista, kun lauloin unilaulua noin tunnin ja stressasin nukahtaako ajoissa että ehdin pakata meidän tavarat vielä ennen kuin juna on perillä. Bedboxissa kulki Deryan-matkasänky ja lapselle evästä ja pari tarrakirjaa, selässä 30L reppu jossa molempien vaatteet ja vaipat sekä perushygieniatarvikkeet. Rattaiden alakorissa oli äitiyspakkauksen makuupussi, missä lapsi nukkui. Nopeita asemalta napattuja ruokia varten oli vielä pieni taskuunsa taittuva kangaskassi. Paitsi että kädet piti olla vapaana, olin 3. kuulla raskaana ja tavaraa sai olla vaan sen verran että oikeesti pärjään.

Muuta vinkkiä:

• Korvatulpat molemmilla helpotti muiden ihmisten olemassaolon unohtamista. Pistin ne nukkuvalle muksulle asemilla, ja kerran hän pyysi niitä hereilläkin.
• Muut ihmiset suhtautui lapseen positiivisesti, ja sain pyytämättäkin apua. Esim meidän yöjunavaunun ovi oli jumissa, joten piti kiertää pidemmältä, ja sit vaan joku nappas multa rattaat ja toinen bedboxin, ja ite nostin nukkuvan lapsen sylissä ja reppu kulki selässä.
• Tällä reissulla oli edellistä paremmin myös mulle evästä mukana eikä vaan lapselle, niin sai itekin napattua nopeasti jotain ennenkun oma hermo alkoi kiristää. Junaa varten lapselle oli slipstopit ja nyt myös itelle tossut, ei tarvinnut elää kengät jalassa.
• Reitti oli periaatteessa suunniteltu mahdollisimman nopeaa perillepääsyä silmällä pitäen, mutta aina sen verran vaihtoihin väliä, että yksikään myöhästyminen ei aiheuttanut ketjureaktiota. Oltaisiin jopa ehditty yhtä aikaisempaan junaan Pariisiin ja sitä myötä myös Lontooseen 2 tuntia aiemmin, mutta tässä tosiaan otin mieluummin sisäänleivotun odotteluvaran.