Nelihenkinen perheemme vietti maalikuun Espanjan-reilillä. Mukana kahden aikuisen lisäksi 3-vuotias sekä 10kk sylivauva. Tässä artikkelissa vinkkejä junalla kulkemiseen ja lippujen ostoon.
Ensinnäkin, juna on todella kätevä tapa tutkia maata. Verkosto on kattava, ja hitaat junat paikkaavat siellä missä nopeat eivät kulje. Suurnopeusraiteet kulkevat Madridin kautta, mikä pitää huomioida reittisuunnittelussa. Itse emme yöpyneet kaupungissa ollenkaan, vaan tutusstuimme paikkoihin läpikulkumatkalla jättämällä reilusti vaihtoaikaa, koska kuljimme ohi kolmesti. Junalippu tai reilipaikkavaraus sisältää Cercanias-paikallisjunalipun – tällä siirtyy helposti asemalta toiselle, siirtyy hotellille, tai käy tutkailemassa kaupunkia
Lippujen osto Renfen verkkokaupasta toimi juuri niin kun oletimme: sekavasti. Onneksi puoliso osaa espanjaa, koska englanninkielisellä sivustolla ”next” painaminen vaihtoi aina kielen takaisin, emmekä enää jaksaneet vaihtaa pois espanjankielisestä. Lipputyyppejä ei selitetä kovin hyvin varausvaiheessa, joten kannattaa tutustua niihin etukäteen tai pitää auki toisella välilehdellä. Ostaminen onnistui suomalaisella luottokortilla hyvin. Teimme Renfeen tilin ostoja varten, mutta ei varsinaisesti koettu hyötyvämme tästä. Tiliin voisi ilmeisesti kerätä ”pisteitä”, mutta meidän käytöllä näitä ei ehtinyt kertyä.
Interrail-paikkavaraukset oli vaikempi rasti. Yksi varaus onnistui RailEuropen kautta, toinen Happy Railista. Turhautti, ettei yksi systeemi toiminut kaikkeen. Lapsille pitää olla 0€-lippu, vaikka matkustaisi sylilapsena ilman paikkaa. Nämä sai Renfeltä helposti lisättyä lippuostoon, mutta Interrail-varauksien kohdalla piti käydä asemalta hakemassa. Ranskasta rajan ylittävään Renfen AVE:en tätä ei tarvittu, eikä olisi voinut edes hakea. Espanjan sisäisesti piti aina näyttää lippu per matkustaja kyytiin mennessä. Menin ensimmäisellä asemalla tiskille ja ojensin paperilapulla lasten nimet sekä junien numerot, päivät ja kellonajat, ja lähdin liput kourassa muutamassa minuutissa.
Pääosin ostimme halvimpia lippuja, mutta yhden päivän junat olivat jo niin täynnä, että toisen vuoron ”ykkösluokka” oli halvempi kuin toisen vuoron ”kakkosluokka”, niin tuli sekin testattua. Molemmissa oli siistiä ja mukava matka, ja lastenkin kanssa kehtasi olla ”parempien ihmisten” joukossa. Avlo on oma ”halpisjunatyyppinsä”, jossa ei ole ykkösluokkaa, eikä tilaa matkatavaroille. Kannattaa siis olla tässä tarkkana, että mahtuuko oma kapsäkki mittoihin. Meillä oli maksimia vähemmän mutta vähän liian ”pulleat” reput, joten tyhjensimme kangaskassiin sen verran että ei tullut sanomista kyytiin noustessa.
Asemilla on turvatarkastus, mikä tekee hommasta hidasta ja vähän outoa. Eli isoissa tauluissa lukee vain tarkastusportin tieto, ja vasta seuraavassa aulassa laituri aivan kuten lentokentällä. Kenkiä ei tarvinnut riisua, takit ja huivit ja hatut kyllä. Rattaat piti läpivalaista, vauva tuli sitten sylissä. Tämän jälkeen on sitten ”lähtöportit” jossa näytetään liput päästäkseen oikealle laiturille. Jostain syystä espanjalaiset tulevat paikalle jonottamaan laiturin eteen kuten lentokentällä, jopa tuntia aiemmin, vaikka kyytiin pääsee joskus vasta 5 minuuttia ennen lähtöä. Turvatarkastuksen jälkeen ei välttämättä ole enää vaikkapa kahviloita, joten tässä on oltava tarkkana, jos meinaa ostaa evästä tai käydä vessassa! Junan vaihdossa on mentävä uudelleen turvaporteista. Madridin Atochalla ja Chamartinilla 30 minuuttia on todella lyhyt vaihtoaika! Atochalla selvisimme 20 minuutin vaihdosta juoksemalla, kun olin löytänyt netistä reitin aseman sisäkautta – kyltit ohjasivat kiertämään koko rakennuksen kadulta. Olimme uudessa junassa 5 minuuttia ennen ovien sulkeutumista, eli kylttejä seuraamalla ja kävellen olisimme myöhästyneet. Chamartinilla Cercanias-laitureilta pelkästään kävey suurnopeusjunien turvaporttiaulaan voi kestää 15 minuuttia, varaa riittävästi aikaa.
Joskus juna ei ole kätevin. Baskimaalla piti vaihtaa kaupunkia, bussi kesti tunnin ja juna melkein kolme. Uskalsimme isomman lapsen kanssa bussiin, ja minä sitten puksutin vauvan kanssa vuoristokylien läpi 38 asemanväliä. Bussi oli siisti, oli wifi, liput sai helposti Alsa:n verkkokaupasta.
Ravintolavaunun palvelu toimi, sai isoa ja pientä evästä. Kaikissa vessoissa oli hoitotaso, tämä ilahdutti, sillä toisilla yhtiöillä on kuljettava koko junan läpi sinne ainoaan ”lastenvessaan”. Muuten sitten lasten fasiliteetteja ei ollut, eli oma viihde mukaan. Meillä hittejä on äänikirjat, siirtotarravihot, Oppi ja Ilo -tussitehtäväkortit, taikavesimaalausvihot ja Plusplus -palat – näitä viimeisimpiä on ollut Hesburgerin lastenaterialeluna sopivan pieninä setteinä, joissa ohje mukana. Löysin Torista kaksi mukaan matkalle parilla eurolla.
Renfe ei ole ainoa Espanjan junayhtiö, ja tämä aiheutti sekaannusta yhden junan myöhästyessä. Puolet matkustajista meni asiakaspalvelutiskille vaatimaan siirtoa seuraavaan junaan, ymmärtämättä että se on toisen yhtiön vuoro. Katso siis myös Iryo ja SNCF matkaa suunnitellessa!
Junat olivat pääosin ajallaan, mutta kun eivät olleet, korvaukset toimi hyvin. Renfen korvauspolitiikka on EU:n junamatkustajan oikeuksia hövelimpi, eli pienemmästä myöhästymisestä saa isomman korvauksen. Muista myös Interrailin vakiokorvaus, jos käytät reilipassia matkalla.